Tästä alkaakin bloggaaminen yli 2 kk ajalta elämästäni Ecuadorissa. Kirjoituksissa tulee ilmenemään hyvin miten erilainen kulttuuri täällä oikein on.
Olen siis valmistuva matkailualan opiskelija ja syy tähän blogiin on opinnäytetyöni sekä työssäoppimisen päiväkirjaa täältä Ecuadorista käsin.
Fiilikset olivat korkealla kun nousin Helsinki-Vantaa lentokentältä KLM:n koneeseen ja nousimme kiitoradan ylle. Sinne se Suomi jäi. Amsterdamissa alkoi jo ensimmäiset ongelmat. Turvatarkastusten jälkeen portille saavuttuani virkailija otti toisen käsimatkatavaroistani ja kertoi tuovansa sen puolestani lentokoneeseen. Hän teki näin lähes kaikille kellä oli vedettävä cabin baggage ja hän otti myös istumapaikkani ylös, joten luotin saavani laukkuni pian taas käsiini, eikä minulla oikein ollut edes vaihtoehtoa. Kun sitten kone oli valmis lähtöön eikä laukkuani näkynyt missään niin reippaana tyttönä selitin lentoemännälle tilanteen ja kysyin missä laukku oikein viipyi. Vastauksesi sain vain että laukku löytyy erikoistilasta ruumasta, koska koneen sisällä ei ollut enään tilaa ja vakuutteli kaiken olevan hyvässä tallessa.. yeah right.. Kun sitten Ecuadoriin päästyäni sain laukkuni takaisin oli kamera, yksi puhelin sekä paita viety. Yesh hyvin alkoi tämäkin reissu! Ecuadorissa on hyvin yleistä että tavarat häviävät matkalaukuista, joten sinänsä tapaus ei yllättänyt..
Lentäminen latinojen kanssa on jo lentoemännillekkin hermoja raastavaa. Kun tullaan koneeseen niin kukaan ei edes ajattele menevänsä OMALLE paikalleen saatika tekevänsä sitä nopeasti. He ajattelevat valita omat paikkansa ja tuttuja löytyy aina koneesta latinoille joiden kanssa he sitten vaihtavat kaikki neljän vuoden kuulumiset, kun sitä ei voi lennon aikana tehdä, siinä käytävällä kun turvavyömerkkivalo jo syttyy. Kun sitten saadaan heidät kaikki istumaan paikalleen ja lentoemännät ovat tehneet turvavyötarkastuksen lähtöä varten, kaikille tulee kova vessahätä ja he kaikki nousevat juuri ennen kiitoradalle pääsyä jonottamaan vessaan! Ja eikun kaikki taas uusiksi lentoemäntien kohdalta.
Ensimmäisen yön vietin setäni ja hänen vaimon kanssa hotellissa Guayaquilissa (Ecuadorin toiseksi suurin kaupunki), koska iltamyöhään ei ole turvallista lähteä ajamaan. Seuraavana aamuna lähdimme ajamaan kohti Chuquipataa, joka sijaitsee vuoristossa päälle 2km korkeudessa. Matka kesti noin 4 tuntia.
Tässä hieman faktoja Ecuadorista
Pääkaupunki: Quito
Muut suuret kaupungit: Guayaquil, Cuenca
Väkiluku: n. 16 miljoonaa
Naapurimaat: Peru ja Kolumbia
Niikun näkee niin turvallisuus ei merkitse täällä mitään. Lavalla on tällä kertaa vain 3 mutta hyvin yleistä että pienellä lavalla on jopa 12 ihmistä....
Hotellin ikkunasta näkymää Guayaquilin reunalta
Paikallista asumusta tien varrelta
