En oo tosiaan kauheammin työharjoittelusta täältä kertonut, mikä varmaan teitä eniten kiinnostaa.
Työskentelen siis paikallisessa kaupassa, jossa myydään ja korjataan kelloja sekä myydään ja esitellään Yanbalin tuotteita (kosmetiikkamerkki, vastaava kuin oriflame suomessa mutta vain latinoille suunnattu). Yritys sijaitsee Azoguesissa, 20 minuuttia bussilla kotoa. Lähes joka päivä kuljin bussilla(joka on jo aivan oma kokemus itsessään) tai naapureiden kyydillä, kunt työskentelee Azoguesissa myös.
Työpäivä normaalisti alkaa kello 9 (ehkä jo hieman ennen) ja loppuu 18 aikoihin. Joka päivä työpäivä aloitetaan siivoamalla paikka kuntoon ja kiillottamalla vitriinit kuntoon sanomalehdelle. Jos totta puhutaan niin mun mielestä ne vitriinit näyttää aina vaan enemmän naarmusemmilta ja naarmusemmilta kun ne ”kiillottaa”. Sen jälkeen asettelen kaikki Yanbal esitteet nätisti ja avaan koneen siltä varuilta että tulee Yanbal-tilaus,joka täytyy näpytellä nettiin. Jos sattuu olemaan esitteitä yhteystietojen kanssa niin lähden jakamaan niitä kaduille. Ja keskiviikkosin kysyn myös löytyykö aikaa ja haluaako pikaisen käsihoidon Yanbal-tuotteista. Jos ei näitä jaettavia löydy eikä ole uusia tavaroita järjesteltävänä niin odottellaan vaan asiakkaita. Ja se vasta tylsä vaihe onkin kun Suomessa tottunut että kun tekemistä ei ole niin sitähän kehitetään että pystyy työskentelemään. Täällä jos ei suurempaa ole niin sittei ole sitte vaan istutaan ja jutellaan ja vaan ollaan. Se aika on ollut kyllä hyvää espanjan opiskelua varten. Ja iltapäivällä tulee paikalle sitten omistajan tytär (hyvä kaveri) jonka kanssa sitten taas ollaan ja opiskellaan espanjaa ja yritän auttaa oppimaan englantia kun Kelly opiskelee matkailualaa myös. Mutta englannin opettaminen on ihan yhtä tyhjän kanssa kun perusteetkin ihan pielessä kun koulussa jo opetetaan väärin!
Joinain päivinä kun täytyy juosta Yanbalin asioilla kopioliikkeissä, saldoa lataamassa tai pankissa ni on sellasta sekamelskaa päivä täynnä. Eka kerta kun pankkiin menin, ni olin ihan paniikissa kun en tienny yhtään mitä tehä, minne mennä… Menin jonoon missä kaikki muutki seiso ja kun oon jonossa tajuun, että kaikilla muilla on jotku laput kädessä. Sitten kiltisti poistun jonosta ja meen paikkaan missä ihmiset täyttää joitain lappuja ja koitan valita niistä 10 lapusta minkä lapun tarviin ja täyttää sen oikein. Noh, sitten sen sähellyksen jälkeen meen takasin jonottamaan kunnes tajuun että aivan eihän mulla on minkäänlaisia henkkareita mukana. Siinä sitte otan kännykkää esiin ja alan soittamaan pomolle jos pystyisi kipittämään tuomaan passin nopeasti, ei menny sekunttiakaan kun vartija tulee sellasen jättimäisen muskeliaseen kanssa ”ulos! Ei puhelimia!”. Jäipähän asiat hoitamatta. Täällä ei pankkiin saa viedä kännykkää, laukkua tai pitää lippistä päässä ja sisältä löytyy ainakin 5 vartijaa armeija aseiden kanssa ja ulkoata 2. (Guayaquilissa on sama kauppojen edessä)
Kerran kuukaudessa meillä järjestetään Yanbal-myyjille perehdytys kokous. Ja niitä järjestäessä ja seuratessa vaan huomaa että kaikki on niin erilaista kuin Suomessa. Paikka ei todellakaan ole hieno, äänentoisto videoissa kauhea. Kaikkein kivoin on kun joka kokous aloitetaan Yanbal-tanssilla ja laululla. Kokouksen aikana oikein vastattuna kysymyksiin saa palkinnon. Kokouksen lopussa on huutokauppaa paperilappujen kanssa lopuista tavaroista sekä tarjoillaan limua ja leipää.
Se täällä on ihanaa työskennellä kun kaikki on niin huoletonta. Kenelläkään ei oo stressiä mistään, jos joku asia ei toimi niin se ei toimi. Ja kaikki niin alkeellista.
Ulkomailla työskentely on paras tapa päästä nopeasti kieleen ja kulttuuriin sisälle. Siinä näkeee niin paljon! Ja se on varma että jos ei täällä töissä olisi niin en tasan olisi oppinut kieltä niin paljoa.
